Taloustiede Turun yliopistossa (julkaistu Katsauksessa 25.4.1994)

Taloustiedettä on Suomessa harjoitettu jo ammoisista ajoista saakka, muodossa tai toisessa. Jo muinoin ennen vuotta 1640, jolloin ensimmäinen yliopisto perustettiin, kirkonmiehet puhuivat ja kirjoittelivat jopa asioista kuten yrittäjyys ja vapaa kilpailu.

Jo vuodesta 1640 on meillä siis virallisesti opetettu taloustiedettä, nimi vaan on vaihdellut eri aikoina. Opettajista mainittakoon vaikkapa itse Chydenius. Ja mikä hienointa, alussa taloustiede perustui suomalaisten omiin ajatuksiin, malleihin ja teorioihin. Nythän valitettavasti puuhaillaan muiden kuin suomalaisten teorioiden ja mallien parissa. Siis taloustieteellä ja sen opetuksella on pitkä historia.

Turun yliopisto perustetaan

Kun yliopisto suurella viekkauella ja vääryellä oli siirretty Helsinkiin loppui ”taloustieteen” opetus Turussa, kunnes vuonna 1920 perustettiin Turun yliopisto. Opetustoiminta saatiin käyntiin vuonna 1922.

Tuolloin yliopistossa oli vain kaksi tiedekuntaa, humanistinen ja luonnontieteellinen. Taloustiede oli osa humanistista tiedekuntaa. Professorin virkoja tuli kymmenen. Näistä yksi oli taloustieteen professorin vakanssi.

Taloustieteen professuurin mahdollisti Turun kunnallis-klubi. Klubi oli mukana yliopiston perustamislahjoituksissa ja nimenomaan heidän vaatimuksestaan ja taloudellisella tuellaan tuoli perustettiin! Klubi kokoontui nykyisessä Kansallisen kirjakaupan talossa Linnankadulla. Jäseninä oli liike-elämän edustajia sekä talousasioista vastaavia kunnan virkamiehiä.

Taloustieteen oppiaine on siis koko yliopiston ilmentymä. Ilman yksityisiä tahoja ei olisi yliopistoa eikä varsinkaan taloustiedettä! Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, todellakin!

Taloustieteen opetusta oli Turun yliopistossa siis jo alussa asti ja mahdollisimman monimuotoista ja laajaa. Apua opetuksen järjestämiseen saatiin Helsingin yliopistolta, jossa taloustiedettä jo harjoitettiin. Taloustieteen laitosta ei sielläkään vielä tähän maailman aikaan ollut.

Taloustieteen opetus

Alussa opetuksessa haettiin tasapainoa kansantaloustieteen, silloisen liiketaloustieteen sekä ”kunnallistalouden” välillä. Kun kuitenkin pelättiin kansantalouden rajoittavan opetuksen vain julkiselle ja kansalliselle tasolle eikä yleismaailmalliselle tasolle, ja kun kaikki haluttiin vielä sisällyttää opetukseen niin opinnot kulkivat taloustieteen nimellä. Opetuksen sisältö, suunta ja painopisteet riippuivat suuresti kulloisestakin professorista tai viransijaisesta.

Ensimmäinen taloustieteen professori oli Topi Kallio. Hänen jälkeensä viransijaisina toimivat mm. Sukselainen, Varis ja Junnila. Seuraava professori oli Reino Lento ja hänen jälkeensä virassa oli Olli Vuori. Nykyisin professoreina, kuten monet varmasti tietävätkin, ovat Esko Vuorela ja Matti Virén.

Mainittakoon, että Sukselainen sekä Leino olivat väestötieteilijöitä elikä ”sosiologisesti orientoituneita”. Yleisesti ottaen opetus haluttiin aina pitää laaja-alaisena. Voidaankin sanoa opetuksen nimellisen rakenteen olleen aina sama, ainoastaan painopistealueet ja alueiden laajuus ovat vaihdelleet.

Taloustieteen laitos

Turun yliopiston taloustieteen laitos perustettiin vuonna 1960. Laitoksen perustaminen toi vain vähäisiä muutoksia itse opetukseen. Ainoa ero taloustieteen opetuksessa oli, että taloustiede sai ensimmäisen assistenttinsa Olli Vuoren. Professorina toimi tuolloin Reino Lento. Tuolloin taloustiedettä opiskeli joko pää- tai sivuaineenaan n. 850 opiskelijaa. Nykyisin luku on hieman alle 600. Voi vain kuvitella, minkä suuruinen työ esimerkiksi laitoksen assistentilla on ollut.

Laudatur-ryhmiä esim. v. -69, jolloin prof. Vuori astui virkaan oli kaksi, joissa kummassakin n. 30 opiskelijaa. Tänä vuonna laudatur-opintoja suorittaa yhteensä parikymmentä opiskelijaa.

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta sitä vastoin perustettiin v. 1967. Tätä ennen taloustiede oli ollut osa humanistista tiedekuntaa aina yliopiston perustamisesta saakka. Nyt siitä tuli osa yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa (siirto takaisin toisi ehkä hieman humanistista otetta talousasioihin).

Laitoksen toiminta ei ole juurikaan muuttunut vuosien myötä. Opetuksen sisältö on pysynyt suunnilleen samanlaisena, ainoastaan henkilökuntaa on kasvatettu. Viime vuotena tosin laitoksen toimintaa jouduttiin kaikkien tuntemien syiden vuoksi hieman, ellen suorastaan väittäisi aivan pikkuriikkisen, supistamaan ja tänä vuonnahan saimme jo hieman jatkoa. Mutta ei se mitään, sillä mieluummin pakkolomalla kuin kauppamatalassa, -vai?

Vaan entäs tuo opiskelijaelämä ja T-klubi?

Ennen T-klubia ja yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa opiskelijoiden keskuudessa vaikutti Index, joka koostui pääsääntöisesti taloustieteen opiskelijoista, mutta myös muista yhteiskunnallisten aineiden opiskelijoista.

Varsinainen T-klubin edeltäjä on kuitenkin ollut prof. Olli Vuoren synnyttämä epävirallinen laitosneuvosto, joka koostui opiskelijoista ja jota hän ”johti”. Neuvostossa opiskelijat toivat esille toiveitaan niin tutkintovaatimuksista kuin muistakin opiskeluun liittyvistä asioista. Nämä asiat Olli Vuori vei sitten niin pitkälle kuin tarve vaati. Hän kuitenkin kiistää olleensa T-klubin isä. Pikemminkin hän pitää itseään kätilönä.

Opiskelijaelämästä yleisesti voisi todeta, että varsinkin poliittisessa opiskelijatoiminnassa on ollut suuriakin muutoksia. Kun -60-luvulla politikoitiin maailmanparantamishengessä, niin -70-luvun alussa poliittisiin opiskelijajärjestöihin ja puolueisiin liityttiin itsekkäin tarkoitusperin oma poliittinen ura mielessä. Miettikääs ketkä nykypoliitikoista tuolloin opiskelivat!